Soteuudistus ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen tilanne

SOTEUUDISTUS KOKONAISUUTENA

Soteuudistus on ollut voimassa kaksi vuotta. Uudistuksessa siirryttiin yli 200:sta palveluntarjoajasta vähän päälle kahteenkymmeneen hyvinvontialueeseen. Kaikki puolueet ovat kannattaneet soteuudistusta ja myöntäneet alusta saakka, ettei uudistus ole mikään valmis paketti vaan se tarvitsee paljon kehittämistä. Uudistuksen tavoitteena oli parantaa peruspalveluiden saatavuutta ja hillitä kustannuksia.

Uudistusta on moitittu "hallintohimmeliksi", mutta todellisuudessa hallintoa on vähennetty merkittävästi:

• Hallintohenkilöstön määrä on laskenut 65,8%, THL:n selvityksen mukaan 5 000 työtehtävää on poistunut.
• Luottamushenkilöiden ja -tehtävien määrä on vähentynyt runsaasti kun palveluntarjoajatahojen määrä on vähentynyt.

Kustannusten osalta on jo uudistusta tehtäessä ennakoitu että ne tulevat nousemaan, yksistään jo väestön ikääntymisestä johtuvista syistä. Asiantuntijoiden mukaan syy kustannusten nousuun ei ole soteuudistuksen toimintamallissa vaan palkkaratkaisut, inflaatio, tietojärjetelmäkustannukset, osaavaan henkilöstöön ja sen saatavuuteen liittyvät haasteet ovat vaikuttaneet kustannuksiin. Ukrainan sotaa ei osattu ennakoida. Väestö ikääntyy ja sairastaa enemmän jolloin he tarvitsevat enemmän palveluita. Samaan aikaan hoidot kehittyvät, jolloin ne ovat entistä kallimpia. Kustannusten todellinen kokonaistaso on uudistuksen myötä tullut selkeäksi ja hahmotettavaksi, kun hallintorakenne on yksinkertaisempi ja palveluntarjoajia on vähemmän.

Perustason palveluiden parantaminen ja vahvistaminen ovat ainoita keinoja pitää kustannustasoa kurissa pitkällä tähtäimellä, puhumattakaan inhimillisistä arvoista palveluihin pääsemisen osalta. Nykyhallitus toiminnallaan kuitenkin hartiavoimin romuttaa hyvinvointialueen mahdollisuuksia pärjätä – he kiristävät hyvinvointialueiden taloutta myöntämällä niille rahoitusta vain murto-osan siitä, mitä jo soteuudistuksen suunnitteluvaiheessa on arvioitu kustannustasoksi uudistuksen jälkeisille vuosille, eikä ennakoimattomia kustannusten nousuja huomioida lainkaan. Sen lisäksi hallitus pitää tiukasti kiinni hyvinvointialueiden talouden alijäämien kattamisvelvoitteelle annetusta kahden vuoden määräajasta, joka on hyvinvointialueille aivan liian tiukka ja mahdoton toteuttaa järkevästi. Tilanne johtaa palveluiden karsimiseen ilman, että seurauksia ehditään huolella selvittää ja tutkia. Jo muutaman vuoden lisäaika helpottaisi hyvinvointialueiden tilannetta taloudellisesti ja antaisi merkittävää lisäaikaa palveluiden järkevälle uudelleen organisoimiselle.

Perusterveydenhuolto on päästetty rapautumaan ja soteratkaisusta on toivottu siihen apua. Kun hyvinvointialueiden talous on vedetty liian tiukille hallituksen toimien johdosta, ei hyvinvointialue pysty tarjoamaan peruspalveluja, minkä parantaminen oli koko uudistuksen keskeisin tavoite. Kun palveluita ei julkiselta puolelta saa, niitä haetaan yksityisiltä palveluntarjoajilta. Jos hallitus jakaisi yksityisille palveluntarjoajille suunnatut rahat julkiselle puolelle, niillä varoilla voitaisiin tukea hyvinvointialueiden mahdollisuuksia parantaa palveluiden saatavuutta.

Tällä hetkellä hoitoon pääsy ja hoidon jatkuvuus ovat kärsineet pahasti eikä julkinen terveydenhuolto ole kiinnostava työpaikka lääkäreille. Tuttu ammattilääkäri ja henkilökunta sekä omalääkärimalli parantaisivat tilannetta huomattavasti.

LÄNSI-UUDENMAAN HYVINVOINTIALUEEN TILANNE

Palveluita on keskitetty myös Länsi-Uudellamaalla mutta puolueena Keskusta taistelee sitä vastaan. Kustannukset pysyvät maltillisempana kun palveluihin pääsee helposti ja ne sijaitsevat lähellä: seinien kustannuksista säästäminen ei kannata pitkällä aikavälillä. Vanhuspalveluiden vuodeosastojen ja asumispalveluyksiköiden lakkautamispäätökset sekä neuvoloiden ja suun terveydenhuollon yksiköiden sulkemiset aiheuttavat suurimmat ongelmat hyvinvointialueellamme. Alueellamme palveluiden saatavuuden osalta on paljon kuntakohtaisia eroja. Terveysasemien osalta lakkautettavaksi 31.12.2025 lukien on päätetty Karjalohja-Sammatin terveysasema. Lohjan synnytyssairaalayksikön lakkauttaminen oli suuri virhe, joka tulee korjata.

Talous

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue on tällä hetkellä mallioppilas talouden alijäämän kattamisessa, mutta palvelujen karsiminen tulee tuottamaan tulevaisuudessa sellaisia lisäkustannuksia, jotka olisivat olleet vältettävissä järkevämmällä palveluntarjonnalla. Hyvinvointialueellamme on inhimillisistä seikoista piittaamatta pyritty saavuttamaan taloudelliset tavoitteet. Excel-säästöissä on onnistuttu, mutta inhimillisellä puolella ihmiset ovat kärsineet. Säästöjä ei voi tehdä sillä, että lopetetaan palvelut kokonaan. Taloustilanne alueellamme on nyt hyvä, osittain siksi että väestö alueellamme on pääosin tervettä ja hyvinvoivaa verrattuna moniin muihin hyvinvointialueisiin. Lyhytjänteiset säästöt ja toimet aiheuttavat kuitenkin pitkällä aikajänteellä suuria kustannuksia, eli taloustilanne ei pysy hyvänä jos palvelutarjonnassa jatketaan minimillä tai jopa lakisääteisen tason alle menemällä.

Julkisen terveydenhuollon tulee jatkossakin kantaa päävastuu terveydenhuollon palvelujen tarjoamisesta. Jotta voidaan varmistua palvelujen tarjoamismahdollisuuksista laajalla alueellamme tulevaisuudessakin, tulee monituottajamalliin liittyviä vaihtoehtoja kartoittaa: järjestöt, yksityiset palveluntarjoajat ja kunta yhdessä voisivat tällä mallilla tuottaa osan terveyspalveluita jatkossa.

Palveluverkosta päättäminen

Aluevaltuuston pitäisi olla palveluverkosta päättävä elin, mutta tällä hetkellä hyvinvointialueemme aluevaltuustot päättävät vain ylätason asioista, strategiosta ja yleisistä suuntauksista. Nykyisin aluehallitus ja korkein virkajohto tekevät päätökset palveluverkosta. Keskusta on vastustanut tätä päätäntävallan siirtämistä aluehallitukselle ja korkeimmalle virkajohdolle, mutta valitettavasti hävisi aluevaltuuston äänestyksessä.

Mitä palveluita, missä tarjotaan ja kenen toimesta pitäisi ehdottomasti olla aluevaltuuston päätettävissä. Päätösvalta palveluverkosta pitää palauttaa äänestyksellä valituille henkilöille. Jokaisen kannattaa omalta ehdokkaaltaan selvittää mitä hän tästä asiasta ajattelee, sillä asia on varsin keskeinen, ellei jopa merkityksellisin asia tulevissa aluevaaleissa.

"Luksuspalveluiden" karsiminen ei kannata

Kun päätösvaltaa on siirretty aluevaltuutetuilta viranhaltijoille, niin sillä on jo ollut seurauksia. Viranhaltijapäätöksellä, aluehallituksen tuella, on "virtaviivaistettu" eli heikennetty ankkuritiimien toimintamahdollisuuksia. Ankkuritiimeissä työskentelee moniammatillisia yhteistoimintatyöryhmiä, joissa on mukana poliisi, sosiaaliviranomainen, nuoristotyöntekijä ja psykiatrinen sairaanhoitaja. Akkuritiimien toiminnan tavoiteenaan on tarttua mahdollisimman matalalla kynnyksellä lasten ongelmakäyttäytymiseen ja pyrkivät estämään rikos- ja päihdekierteeseen ajautumisen. Toiminnasta on hyviä kokemuksia etenkin esim. Lohjalla ja Vihdissä, mutta koska Espoossa ei kyetä tarjoamaan samantasoista ja laajuista palvelua, toimintaa on heikennetty merkittävästi.

Lohjan sairaalan synnytysosaston lakkauttaminen ei ollut hyvinvointialueen vaan HUS:n hallituksen päätös, ja se on jo nyt vaikuttanut siihen, että matkasynnytysten määrä on Uudenmaan alueella kasvanut. Yhtenä perusteluna yksilön laadukkaan toiminnan lakkauttamiselle oli, että muualla hyvinvointialueella ei pystytä tarjoamaan yhtä hyvää palvelua. Päätöstä siis perusteltiin sillä, että alueen asukkaat eivät saa yhdenvertaista palvelua kun yhdessä paikassa annetaan niin erinomaista palvelua. 

Järkevämpää olisi pyrkiä parantamaan palveluiden tasoa kauttaaltaan, eikä karsia siitä mikä toimii.

Hyvinvointialueilla tulee jakaa parhaita käytöntöjä ja tukea sitä, mikä toimii hyvin. Nyt vedetään kaikki palvelut lakisääteiseen minimiin (tai jopa sen alle) koska samaa palvelutasoa ei pystytä kaikkialla toteuttamaan. Tämä on todella huono suuntaus ja erittäin lyhytnäköistä toimintaa. Sitä paitsi, jos tasapuolisuutta ja yhdenvertaisuutta käytetään perusteluna palvelujen heikentämiselle, eikö asiantilan pitäisi toimia toisinkin päin: eikö tasavertaisuuden ja yhdenvertaisuuden nimissä myös Hangossa, Inkoossa, Karkkilassa Kirkkonummella, Lohjalla, Raaseporissa, Siuntiossa ja Vihdissä täytyisi olla saatavilla samat palvelut kuin Espoossakin? Toivon, että kaikki ymmärtävät tämän käytetyn perustelun järjettömyyden, tämän kärjistetyn esimerkin avulla.

HUS:n toiminta ja yhteistyön puutteet

HUS tuottaa hyvinvointialueille erikoissairaanhoidon palveluita, jotka on lakisääteisesti asiakkaille tarjottava silloin kun tarvetta on. Hyvinvointialueet omistavat HUS:n mutta tällä hetkellä hyvinvointialueilla ei ole suoranaista vaikutusvaltaa HUS:n päätöksentekoon tai esim. hinnoitteluun.

Koko soteuudistuksen tavoite oli vahvistaa perusterveydenhuoltoa ja vähentää erikoissairaanhoidon käyttötarvetta. On siis selkeää, että lähtökohtaisesti perusterveydenhuoltoon käytettävän rahamäärän tulee olla merkittävästi suurempi kuin erikoissairaanhoitoon käytettävien varojen.

Perussairaanhoito on aina edullisempaa kuin vaativa erikoissairaanhoito.

Tilanne on nyt kestämätön: HUS voi vaatia hyvinvointialueilta rahaa liki rajattomasti, jolloin hyvinvointialueiden mahdollisuus ennakoida talouttaan heikkenee. Lisäksi tilanteen seurauksena hyvinvointialueet joutuvat säästämään perusterveydenhuollosta, joka johtaa siihen että erikoissairaanhoidon palveluita tarvitaan entistä enemmän.

HUS:n päätös lakkauttaa Lohjan synnytyssairaalan yksikkö on ollut kaikenkaikkiaan irvokasta seurattavaa – hyvinvointialueilla ja HUS:ssa ovat vallassa tällä hetkellä täysin samat puolueet, kuin hallituksessamme. HUS:n hallituksessa tehdään päätöksiä supistaa sairaalaverkkoa ja hyvinvointialueilla näiden puolueiden edustajat surkuttelivat kovaan ääneen Lohjan synnytyssairaalayksikön lakkauttamista. Kovin on ristiriitaista toimintaa – toivon, että äänestäjät näkevät tämän läpi tulevissa vaaleissa ja äänestävät järjetöntä ja kohtuutonta leikkauspolitiikkaa vastaan.

Tulevaisuutta ajatellen tilanne on kestämätön. Nyt HUS sanelee asiat hyvinvointialueille, hyvinvointialueet sanelevat asiat kunnille – yhteistyötä ei juurikaan tehdä. Tässä on asia, johon tulevien aluevaltuutettujen täytyy ajaa muutosta ja selkeää parannusta.

Yhteydensaantiin ja kiireettömien palveluiden saamiseen liittyvät ongelmat

Välitön yhteydensaanti tarkoittaa sitä, että saman päivän aikana saa yhteydenoton terveydenhuollosta, takaisinsoittopalvelusta. Yhteydensaannissa on ollut merkittäviä ongelmia, tilanne vaihtelee merkittävästi kunnittain ja viikoittain. Kirkkonummella viive välittömässä yhteydensaannissa on pahimmillaan ollut jopa kaksi viikkoa, mikä on täysin kestämätön tilanne.

AVI on antanut marras-joulukuussa huomautuksen suun terveydenhuollon kiireettömien palveluiden saannista, viive on Karkkilassa ja Vihdissä ollut jopa 6 päivää, Raaseporissa ja Espoossa jopa kaksi viikkoa. Potilaita on laitettu jonoon, mutta potilaalle ei ole itselleen kerrottu että milloin he pääsevät hoitoon. Moni pystyy kiireetöntä hoitoa odottamaan kun tietää milloin hoitoon pääsee, ja jos tilanne akutisoituu niin sitten täytyy hakeutua päivystyspuolelle. Hammashoidossa kiireettömään hoitoon pääsy on voinut kestää jopa 13 kuukautta.

Yhteydensaantiin ja kiireettömien palveluiden saantiin liittyvät ongelmat ovat täysin ratkaistavissa olevia ongelmia. Kyse on tahtotilasta ja priorisoinnista.

Oppilashuollon tilanne

Oppilashuollon tilanne on niin ikään haasteita täynnä. Oppilashuollon henkilöstö ei pääse wilmaan, joka aiheuttaa tietokatkoksia. Psykologeista on edelleen pulaa, joskin tilanne on hieman parempi kuin ennen soteuudistusta. Monessa toisen asteen koulussa ei ole omaa psykologia vaan käytetään keskitettyjä palveluita, jolloin palvelujen saanti hidastuu.

Kun koulusta tehdään ilmoituksia joko oppilashuoltoon tai lastensuojeluun, hoitoonpääsyyn liittyvä laskennallinen aika alkaa juosta vasta siitä, kun oppilaalle tai huoltajalle ilmoitetaan, että aika on varattuna palveluun. Tilastointiin tulee merkittäviä vääristymä, koska todellisuudessa aikaa on kulunut paljon enemmän ja se pitäisi laskea siitä kun ilmoitus on tehty. Tällä tavalla saadaan kaunisteltua tilastoja: oppilashuollon ja lastensuojelun toimintanopeus (tai hitaus) jää piiloon ja se tärkein asia, eli avunsaanti viivästyy.

Soteuudistuksen myötä oppilashuollon tilanne on osittain mennyt parempaan suuntaan, etenkin rekrytointitilanne on paremmalla tolalla. Kuraattoreita ja psykologeja on saatu enemmän, joskaan ei riittävästi. Erityisesti näihin palveluihin pääsyn nopeus on tärkeää ja parempaan on pyrittävä. Kuntien toimesta on palkattu kouluvalmentajia jotka myöskin antavat tukea koulupäivien aikana.

VAMMAISPALVELULAIN UUDISTUS

Uusi vammaispalvelulaki astui voimaan 1.1.2025 ja se sisältää säännökset vammaisille henkilöille järjestettävistä sosiaalihuollon erityispalveluista. Kehitysvammalakiin jäi vain itsemääräämisoikeuden vahvistamista ja perusoikeuksien rajoittamista sekä tahdosta riippumatonta erityishuoltoa koskevat säännökset.

Uuden vammaispalvelulain tavoitteena on

• toteuttaa vammaisen henkilön yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja osallistumista yhteiskunnassa;
• ehkäistä ja poistaa esteitä, jotka rajoittavat vammaisen henkilön yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja osallistumisen toteutumista yhteiskunnassa;
• tukea vammaisen henkilön itsenäistä elämää ja itsemääräämisoikeuden toteutumista;
• turvata vammaisen henkilön yksilöllisen tarpeen mukaiset, riittävät ja laadultaan hyvät palvelut.

Vammaispalveluiden osalta palveluiden saantia tulee edelleen selkeyttää ja parantaa.

On pidettävä huolta siitä, että vammaispalvelulain uudistuksen tuomat muutokset huomioidaan päätöksenteossa ja varmistetaan niiden toteutumisedellytykset kaikissa tukipalveluissa:

• Asumista tukevat palvelut (kodin muutostyöt, apuvälineet ja -laitteet, tuettu asuminen, tehostettu sekä lyhytaikainen palveluasuminen, perhehoito, henkilökohtainen apu) sekä
• liikkumista tukevat palvelut,
• omaishoidon tuki,
• päiväaikainen toiminta ja työllistyminen,
• vammaisten lasten- ja nuorten palvelut (kommunikaatio-opetus, varhaiskasvatus, aamu- ja iltapäivähoito sekä loma-aikojen hoitopalvelut) sekä
• muut palvelut (tukihenkilöt, kuntoutus, taloudellinen tuki).
• Myöskään järjestöjen tukemista ja heidän tarjoamiaan tukimuotoja ei tule unohtaa.

Hyvinvointialueilla on karsittu ja tällä hetkellä kelakyytien kuljetuskustannukset maksaa valtio. Omavastuuosuudet kyydeistä ovat taloudellisesti liian suuri kustannus monelle. Kelakyyteihin liittyvät asiat pitäisi ehdottomasti siirtää hyvinvointialueiden vastattavaksi kokonaisuudessaan. Hyvinvointialueilla pitää olla kannustimia järjestää palveluita lähellä, sen sijaan että kuljetuskustannukset menevätkin valtion pussista. Nykyinen järjestely hankaloittaa kohtuuttomasti ihmisten arkielämää, eikä se tuota säästöjä.

Asumispalveluiden keskittäminen on myöskin väärä suunta. On inhimillisesti parempi, että lähiomaiset voivat olla lähellä ja pääsevät tarvittaessa auttamaan, eikä sosiaalisia yhteyksiä tule unohtaa. Lyhytaikaisen sairaalahoiden keskittäminenkin on vielä hieman eri asia, asumispalveluissa on kyse pysyvämmistä ratkaisuista.

Myös ilmastonäkökulma pitää ottaa huomioon runsaiden kuljetusmäärien kohdalla, edellä mainittujen inhimilisten ja käytännöllisten syiden lisäksi.

OMAISHOITAJUUS

Omaishoidon tuen palkkiot vuonna 2025:

1. Päivittäinen toistuva hoidon tarve 472,15 euroa/kk

2. Ympärivuorokautinen hoidon tarve 848,99 euroa/kk

3. Erittäin vaativat vaiheet 1.644,00 euroa/kk.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on tällä hetkellä hieman päälle 3000 omaishoitajaa

• pienintä tukea saavat lapsiperheiden työssäkäyvät vanhemmat
• vapaiden käyttö ei aina onnistu sijaishoitajien vähyyden vuoksi
• palveluseteleitä hyödynnetään mutta niistä ollaan valitettavasti luopumassa

Omaishoito on aina merkittävästi edullisempi vaihtoehto kuin laitoshoito ja siksi omaishoito pitää tunnustaa keskeiseksi osaksi hoivan kokonaisuutta sekä otettava mukaan palvelustrategiaan. Omaishoitosopimusten määrää on saatava nostettua, sillä tällä hetkellä vain osa sitovassa hoitovastuussa olevista henkilöistä on omaishoitosopimusten piirissä. Omaishoitajien hyvinvoinnista on pidettävä huolta, satsaus heihin kannattaa, jotta kallista laitoshoitoa voidaan välttää mahdollisimman pitkään. Omaishoitajayhdistykset on otettava mukaan kehittämistyöryhmiin sekä heille on annettava toiminta-avustuksia ja -tiloja. Yhteisön tuki vähentää julkisen palvelun tarvetta ja vertaistuki auttaa jaksamisessa ja hyvinvoinnissa. Omaishoitajien hyvinvointia tulee tukea myös kuntien toimesta.

Kannan suurta huolta erityisesti vaikeasti oireilevien nepsylasten vanhempien jaksamisesta ja hyvinvoinnista – etenkin heidän, joiden työssäkäynti on estynyt (tilapäisesti tai useiden vuosien ajaksi) lapsen tilanteesta johtuvista syistä. Omaankin kokemukseeni pohjautuen totean, että olisi tärkeää tunnustaa näiden vanhempien hoivatyön merkitys ja että se on työtä joka on erityisen tärkeää lasten ja nuorten syrjäytymisriskin minimoimiseksi. Näissä perheissä todella tarvitaan tukea myös yhteiskunnalta ja monia vanhempia helpottaisi, mikäli omaishoitajuus olisi mahdollista edes määräaikaisesti. Tutkimusjaksot voivat olla hyvin tiiviitä, joka vaikeuttaa työssäkäyntiä merkittävästi. On myös paljon tilanteita, joissa lapsi pitää hakea pois päiväkodista tai koulusta, kun henkilökunnalla ei ole mahdollisuuksia pärjätä haastavan lapsen tai nuoren kanssa. On ymmärrettävä ja tunnustettava se tosiasia, että vanhemmat joutuvat kantamaan merkittävästi tavanomaista suurempaa kasvatus- ja hoivavastuuta näissä tilanteissa. Se on työtä, johon ei tällä hetkellä yhteiskunnalta tukea saa ja se on työtä, jonka vanhemmat osaavat ja pystyvät parhaiten tekemään, sillä he tuntevat lapsensa tilanteen parhaiten. Oma parannusehdotukseni tähän on se, että määritellään näihin tilanteisiin oma omaishoitajuuden hoitoluokkansa, johon liittyvät päätökset pitää saada tehtyä muutamissa vuorokausissa. On tärkeää tukea työnteon ja omaishoitajuuden yhdistämistä, mutta aivan yhtä tärkeää on tunnistaa ne tilanteet, joissa työnteko ei ole lapsen edun vuoksi mahdollista ja turvata vanhemman toimeentulo näissäkin tilanteissa.

Keskustan Länsi-Uudenmaan aluevaltuustoryhmä on aluevaltuuston kokouksessa vastustanut talousarvioesitystä, joka sisälsi säästöjä omaishoitajien palkkioista sekä lasten, nuorten ja perheiden palveluista. Tällaiset leikkaukset ovat epäinhimillisiä ja taloudellisesti lyhytnäköisiä, sillä ne voivat johtaa suurempiin kustannuksiin pitkällä aikavälillä.

Olen omaishoidon nimikkoehdokas, tällä lupauksellani:

"Lupaan tehdä töitä sen eteen, että omaishoitajuussopimuksien määrää saataisiin lisättyä. Omaishoito on äärimmäisen arvokasta ja tärkeää työtä, eikä hyvinvointialueiden kireä talous saa olla esteenä sen mahdollisuuden hyödyntämiselle. Omaishoidon avulla säästetään todella paljon rahaa, kun omaishoidettavat voivat omaishoidon turvin asua kotonaan (hoitolaitosten sijaan), joten omaishoitajuuden tukeminen on taloudellisesti järkevä ratkaisu. Palkkioista tulee keskustella ja sen lisäksi on pidettävä huolta että omaishoidon vapaat toteutuvat asianmukaisesti siten, että omaishoitaja voi viettää vapaansa turvallisin mielin. Lisäksi haluan edistää vaikeasti oirelevien nepsylasten vanhempien mahdollisuuksia hoitaa lasta kotonaan, mahdollisesti omaishoitojärjestelmän mahdollistamin keinoin."

Pelastustoimi ja ensivastepalvelut

Pelastustoimi ja ensivastepalvelut ovat erittäin tarkasti säänneltyä ja valvottua toimintaa, eli sikäli mahdollisilta karsimisilta aika "turvassa" oleva osa-alue. Henkilökunnan saatavuudessa on pulaa mikä on huolestuttavaa.

Hyvinvointialueellemme mahtuu maantieteellisesti sekä tiiviitä asutuskeskuksia ja harvaanasuttua maaseutua, joka luonnollisesti vaikuttaa palvelujen läheisyyteen. VPK-toimintoja pitää tukea, niiden toimintaedellytyksiä ei missään tapauksessa saa heikentää.

Pelastuslaitos teki oman "soteuudistuksensa" jo parikymmentä vuotta sitten, eli soteuudistuksen myötä ei nyt tapahtunut kovinkaan suuria muutoksia. Vakituisilla pelastuslaitoksen työntekijöillä on keskeisin rooli asioiden hoitamisessa, mutta alueellinen kattavuus saadaan riittäväksi vain vapaapalokuntien avulla. Heillä on sijaintinsa ja lyhyempien välimatkojen vuoksi mahdollisuus päästä tapahtumapaikalle ensimmäiseksi, jolloin he voivat nopeasti aloittaa hoitotoimenpiteet. Vakituisilla pelastuslaitoksen työntekijöillä on siten hieman enemmän aikaa saapua tapahtumapaikalle ja jatkaa tilanteiden hoitamista ammattitaitoisesti. Vastakkainasettelu vakituisen henkilökunnan ja VPK:n välillä on tarpeetonta, sillä molempia tarvitaan, hieman eri rooleissa.

Ratkaisuja ja yhteistyön kehittämistä tarvitaan

Hoidon saatavuus ja saavutettavuus sekä jatkuvuus ovat olennaisimpia asioita ihmisten hyvinvoinnin näkökulmasta sekä kustannustehokkainta yhteiskunnan näkökulmasta.

Omalääkärimalli on tässä paras kehityssuunta. Ennaltaehkäisevään toimintaan ja varhaiseen puuttumiseen on syytä panostaa kattavasti ja laajasti. Jos tehdyt ratkaisut havaitaan vaikutuksiltaan huonoiksi, pitää olla rohkeutta tarttua asioihin ja ottaa vaikka askel taaksepäin, jos se on tarpeen. Lastensuojelun avohuollossa ostetaan jonkin verran ennaltaehkäiseviä avopalveluja (joskaan ei riittävästi),  eikä niistä pidä leikata. Kalliiden ostopalveluiden käytöstä sekä erityisesti lasten huostaanottoja ja sijoituksista pitäisi pyrkiä välttämään, joskin on tilanteita joissa ne ovat paras (tai ainoa mahdollinen) vaihtoehto.

En kannata yksityisten lääkäriasemien toiminnan tukemista, vaan tavoitteena pitää olla niidenkin varojen ohjaaminen hyvinvointialueille, julkisten palveluiden kehittämistä varten. Kelakuljetukset pitää siirtää kokonaisuudessaan hyvinvointialueen vastuulle, jotta olisi "porkkanaa" säilyttää lähipalvelut.

Digitalisaatiota tulee tehdä maltilla, mutta sitä kautta varmasti löytyy keinoja tehostaa toimintaa. Työikäisille nuorille perheille etäpalvelut ja digipalvelut ovat hyvä vaihtoehto, mutta ei välttämättä erityisryhmille: vanhuksille ja vammaisille. Ei voi olla liikaa vaadittu, että näitä erityisryhmiä palvelemaan osoitetaan jokaiseen kuntaan yksi henkilö, joka mahdollistaa henkilökohtaisen asioinnin mahdollisuuden terveyskeskuksissa.

Data- ja tiedolla johtaminen täytyy saada kuntoon: Alueiden palvelutilanteen eroista pitäisi saada tarkempaa tietoa aluevaltuustoon. Järjestöjen, kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyötä pitää parantaa. sekä monituottajamalleja käyttää.

Pelkkä tietoon pohjautuva johtaminen ei riitä vaan inhimillisyys täytyy nostaa palveluiden tarjonnassa merkittäväksi arvoksi.

Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä: Palveluverkkopäätökset täytyy palauttaa aluevaltuuston käsiin! Hyvinvointialueen asukkailla tulee olla mahdollisuus äänestysvalinnoillaan vaikuttaa päätöksenteossa käytettäviin arvomaailmoihin, eikä se mahdollisuus toteudu jos palveluverkostosta päätetään viranhaltijoiden toimesta.

Mistä sitten rahoitus tähän kaikkeen? Ennaltaehkäisevään toimintaan panostaminen säästää pitkällä aikatähtäimellä. Vajaaravitsemuksen hoito ikääntyneiden terveydenhoidossa auttaisi säästämään vuodessa 600 miljoonaa euroa vuodessa. Jos vastaavaa seulonta ja hoito otettaisin huomioon muiden pitkäaikaissairaiden hoidossa, puhuttaisiin miljardeista. Arvovalinnat täytyy pitää mielessä: istuva hallituksemme laski oluen verotusta ja nosti lääkkeiden verotusta (samojen summien edestä). Kukin voi miettiä sen valinnan vaikutuksia kansanterveyteen laajemmin.

Arvoilla ja äänestyspäätöksillä on merkitystä – nyt ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin!