Vihreä Aalto - ympäristötietoista keskustalaisuutta!
Keskustalaista ympäristöpolitiikkaa ravisteltiin tammikuussa, puolueen vaaliristeilyllä Itämerellä. Joukko keskustalaisia kokoontui seminaariin elvyttämään puolueen vanhaa Vihreä Aalto -liikettä. Kiinnostus tilaisuutta kohtaan oli valtava: ottaen huomioon että risteilyllä oli kaikkinensa hieman yli 900 osallistujaa, tämä tilaisuus toi yhteen yli 140 ympäristöasioista kiinnostunutta keskusta-aktiivia. Meitä siis todellakin löytyy paljon!
Olen ollut mukana Vihreän Aallon ydinryhmässä, jossa valmistelimme tätä tilaisuutta ja Vihreän Aallon toimintaa. Sen tiimoilta sain kunnian toimia kyseisessä tilaisuudessa juontajana.
Lisäkseni Vihreän Aallon ydinryhmässä ovat mukana Outi Lankia Porvoosta, Kirsi Ferin Lohjalta, Jaakko Räisänen Muhokselta, Katri Ruth Jyväskylästä, Heidi Mannelin Espoosta ja Outi Saarelainen Espoosta.
Keskustalla on syvät juuret ympäristöliikkeenä, mutta viimevuosina asia on saanut liian vähän huomiota. Lähes 60 vuotta vanhasta vihreä aalto -pinssistä on nyt otettu uusi painos. Arki- ja järkivihreys tarkoittavat kaikille hieman erilaisia asioita ja niin sen pitää ollakin. Vihreän Aallon toiminnan päämääränä on kerätä yhteen ympäristöasioita tärkeinä pitävät keskustalaiset ja löytää yhteistyössä käsitys siitä, että mitä keskustalainen ympäristöpolitiikka voisi olla ja mitä sen pitäisi olla. Järjestämme eri aiheiden tiimoilta webinaareja, joissa käydään kattavaa ja laajaa keskustelua näistä aiheista. Meillä on tällä hetkellä kasassa yli 200 jäseninen verkosto, joten osaamista ja näkulmia löytyy kutakuinkin aiheeseen kuin aiheeseen.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että fossiilitaloudesta pitää päästä eroon, niin pitkälti kuin mahdollista. Samaan aikaan olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikki Vihreän siirtymän nimissä tehtävät hankkeet eivät ole mitenkään automaattisesti ympäristöystävällisiä. Lainsäädäntömme laahaa pahasti perässä, kun uudenlaista vihreän siirtymän teknologiaa virtaa markkinoille kovalla vauhdilla, jopa tutkimustietoa saattaa olla hankala löytää. Ympäristöasioista pitää voida keskustella sekä erilaisia mielipiteitä kunnioittaa. Ratkaisuissa tulee tukeutua tieteelliseen tutkimusnäyttöön. Tarvitsemme yrityksiä ja työpaikkoja. Samaan aikaan ympäristöstä on pidettävä huolta ja varmistettava, että kaunis ja puhdas luontomme säilyy tulevillekin sukupolville käyttökelpoisena. Tarvitsemme järkevää ja tasapainoista keskustelua ympäristöasioista (joskus se tarkoittaa myös asioiden kyseenalaistamista!) ja tietoon perustuvaa päätöksentekoa, emme tiukkaa fanatismia. Minulle se on järkivihreyttä.
Vihreän Aallon lanseeraustilaisuudessa peräänkuulutin aidosti ympäristövastuullista toimintaa niin yrityksiltä kuin yksittäisiltä kuluttajiltakin. Ympäristöstä tulee pitää huolta, jotta jälkipolvetkin voivat siitä nauttia. Haluan uskoa, että aidosti vastuullinen toiminta on pitkällä aikavälillä kannattavaa ihan kaikille osapuolille, niin yrityksille kuin yksilöille. Aidosti ympäristövastuullinen toiminta ei tarkoita vain lain minimivaatimusten täyttämistä vaan myös niiden asioiden toteuttamista (vapaaehtoisesti ja ennakoiden), jotka tutkitun tiedon valossa ovat tarpeen ympäristön suojelemiseksi. Henkilökohtaisissa arjen ostopäätöksissäni suosin periaatetta vähemmän on enemmän – ja miksi ostaa uutta, jos vanhaa voi korjata. Miksi ostaa, jos ei aidosti tarvitse? Miksi ostaa kaukana tuotettua, jos läheltäkin löytyy? Tätä kutsun arkivihreydeksi.
Suureksi ilokseni olen saanut havaita, että myös puolueemme ja erityisesti puheenjohtajamme Antti Kaikkonen on nostanut esiin ympäristöasioita, useampaankin otteeseen puheenjohtajakautensa aikana. Keskustanuoret tekivät kansalaisaloitteen temuverosta – jos et ole vielä sitä allekirjoittanut, niin löydät linkin tämän blogitekstin lopusta. Näiden lisäksi myös kansanedustajamme ovat Arkadianmäellä nostaneet toistuvasti esiin näitä asioita. Tästä suuri kiitos heille kaikille!
